Jiri Nieminen ...ja Tampere ei ole mikään Suomen Turku

Tapaus Halla-aho ja miesten moninaistuminen

Vanhassa valtio-opin pääsykoekirjassa todettiin, että jokainen teknologia luo oman poliitikkotyyppinsä: Adolf Hitler oli radioaikakauden tuotte ja olisi näyttänyt naurettavalta televisiossa, John F. Kennedyn tai Mauno Koiviston suosio taasen perustui nimenomaan heidän rentoihin televisioesiintymisiinsä.

 

Internet-aikakausi luo oman poliitikkotyyppinsä.

 

Samoin näyttää olevan mieskuvan kanssa.

 

Urheilu on perinteisesti ollut keskeinen instrumentti miespoliitikolle lunastaa potentiaalisten äänestäjiensä edessä miehuus, ja nousta eduskuntaan. Monella suomalaisella miespoliitikolla on urheilijatausta, entisenä huippu-urheilijana ja/tai urheilujohtajana.

 

Vähintäänkin poliitikon on täytynyt ilmoittaa kannattavansa jotain valioliigan jalkapallojoukkuetta, mieshuorata, todistaakseen mieheytensä toisille miehille (ja itselleen).

 

Armeija on Suomessa ollut niin ikään keskeinen mieheyden todistamisen ja miesten välisten homososiaalisten verkostojen luomisen paikka. Sen ansiosta suomalaisilla miehillä on ollut enemmän tai vähemmän yhteisesti jaettu käsitys siitä, mitä on "oikeanlainen mieheys".

 

Tämä on heijastunut siihen, minkälaisia politiikkoja eduskuntaan on äänestetty.

 

Kevään 2011 eduskuntavaaleissa suomalaisten miesten yhtenäiskulttuuri pirstaloitui entisestään.

 

Esimerkiksi se, että yli 15 000 ääntä Helsingissä saaneen Jussi Halla-aho (ps) ei ollut todistanut mieheyttään käymällä armeijaa ei ollut ongelma hänen kannattajilleen. Ainoastaan suosikkiturkulaiseni Olavi Mäenpää piti asiasta meteliä todeten käpykaartilaisen ottamisen perussuomalaisten listoille lyövän sotaveteraaneja korville.

 

Urheilulliseksikaan Halla-ahoa ei voi luonnehtia tai ei hänen ruumiillisuuttaan voi verrata ainakaan Tony Halmeeseen.

 

Kuinka on mahdollista, että Halla-ahon kaltainen eiralainen nörttihumanisti valittiin kansanedustajaksi muualta kuin vihreiden listoilta?

 

Mistä se kertoo?

 

Esitän hypoteesin. Niin sanotut 60-lukulaiset ovat raivanneet tietä sille, että Halla-ahon kaltainen poliitikko, joka ei todellakaan performoi perinteistä suomalaista mieskuvaa, on voinut nousta Suomessa kansanedustajaksi.

 

Spengleriläisesti voisi sanoa halla-ahoilmiön olevan jatkumoa sille rappiolle, jonka erkkituomiojat ja muut partaradikaalit aloittivat kultaisella 1960-luvulla.

 

Mutta Erkki Tuomioajankin täytyi vielä lunastaa mieheys äänestäjien silmissä olemalla vanhasta diplomaattisuvusta ja miehekkäästi juoksemalla maraton alle 3 tuntiin (mikä on yli puoli tuntia nopeammin kuin asiasta enemmän meteliä pitäneen Alexander Stubbin paras aika).

 

Halla-ahon ei ole enää tarvinnut osoittaa maskuliinisuuttaan noustakseen eduskuntaan huimalla äänimäärällä. Profeministinä tätä kehitystä lienee tervehdittävä ilolla?

 

Voisiko Halla-ahoa ymmärtää miesten moneuden ja monikulttuurisuuden esitaistelijana?

 

Hän ei kyseenalaista ainoastaan nettikirjoituksillaan suomalaista yhtenäiskulttuuria kritisoidessaan klassisia porvarillisia instituutioita (korkeinta oikeutta, eduskunnan arvovaltaa tai Aamulehteä), vaan hän koko ruumiillisella olemuksellaan kumoaa sen, mitä on ymmärretty miehuullisuutena niin sanotuissa länsimaissa.

 

Hypoteesini avaisi myös uuden tulkintahorisontin hänen blogikirjoituksiinsa ja internet-aikakauden politiikkoihin:

 

Halla-ahon rasistiset kirjoitukset ilmaisevat internet-yhteisöllisyydellä muodostettua -- lainatakseni psykohistorioitsija Juha Siltalan käsitettä -- korsettiminuutta tilanteessa, jossa yhteisesti jaettu mieheyden kokemus on tullut mahdottomaksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Käyttäjän salvator kuva
Elo Kemppainen

Kirjoittaja arvailee 'miehuutta', ikäänkuin se olisi mittana eduskuntaan valitsemiselle - tai onko 'naiseus' joku mitta.

'Peräkammaripoikien' miehuutta on näilläkin US:n palstoilla puntaroitu, vähätellen ja naureskellen.

Luulempa olevan, 'sylttytehtaan' 'pururadoissa' päällysteen vaihtoviikot tarpeeseen.?.

Anis Harran

Kyllä miesten kuuluu olla miehiä, naisten naisia ja transujen transuja. Minä ainakin aion isona olla äijä ja kasvattaa kalapuikkoviikset, puhua murahdellen (tai olla tuppisuuna), tytötellä kaikkia naisia ja pojitella itseäni nuorempia miehiä. Pyssyä osaan jo käyttää ja minulla on kuva itsestäni todella ison lentsikan ohjaamossa.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

"Profeministinä tätä kehitystä lienee tervehdittävä ilolla?"

Miksi "lienee"? Miksi kysymysmerkki? Päivänselvää on, että profeministin on tervehdittävä manittua kehitystä ilolla.

Jukka Mäkinen

Ennen kaikkea Halla-Aho on ollut rokkibändissä kitaristi ja laulaja.
Ne saa enemmän piparia kuin urheilijat tai sotilaat.

j.olavi heikkinen

toki kohtuuden nimissä on muistettava, että halla-aho on suomenkin mittakaavassa osiltaan profeministinen edelläkävijä - hän on esimerkiksi julkisesti kirjoittanut ylistävään sävyyn koti-isyyden puolesta vuosia ennen kuin poliittinen yksimielisyys perhevapaiden jakamisesta tasapuolisemmin miesten ja naisten kesken vaikkapa ns. "islannin mallin" mukaisesti saavutettiin.

Käyttäjän yorka kuva
Atte Rätt

Ja minä se vaan yksinkertaisena äänestin Hallista, kun olen täsmälleen samaa mieltä maahanmuuttopolitiikasta. Pitääkö siihen nyt jotain korsettejakin sotkea?

pekka numminen

Pekka Haavisto ei kelvannut esimerkiksi?

Eikö homoseksuaali, kasvissyöjä ja yleisestikin pasifistinen Haavisto ole vielä kauempana maskuliinisesta mieskuvasta?

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

Olet oikeassa siinä, että Pekka Haavistokin on esimerkki mieheyden moninaistumisesta.

Mutta hän ei ole samanlainen anomalia kuin Halla-aho:

(1) Hänen puoluekantansa on vihreät.

(2) Väitän, että 2010-luvlla homoseksuaalisuus ei enää asetu samalla tavoin vastakkaiseksi ylemmän keskiluokan hegemoniselle maskuliinisuudelle kuin vielä parikymmentä vuotta sitten.

Näin ollen Pekka Haavisto on enemmänkin valju versio Alexander Stubbin edustamasta mieheydestä kuin vaihtoehto sille.

Tämä myös auttaa ymmärtämään Haaviston heikkoa menestystä presidentin vaalien toisella kierroksella: loppupeleissä hän oli liian lähellä Sauli Niinistöä kyetäkseen erottautumaan tästä.

Voisin tästäkin aiheesta joskus kirjoittaa enemmän.

Käyttäjän elina kuva
Elina Moustgaard

"Näin ollen Pekka Haavisto on enemmänkin valju versio Alexander Stubbin edustamasta mieheydestä kuin vaihtoehto sille."

Oho?! Taitaa olla mielipidekysymys, itse pidän Haaviston olemusta ja retoriikkaa paljon miehekkäämpänä kuin neuroottisen oloisen Stubbin :)

Tottahan muuten blogisti kirjoittaa, että mieskuva on monipuolistunut, aivan kuten naisenkin, kiitos 60-luvun nuorisovallankumouksen.

Pentti Järvi

Ulkonäöltään Haavisto oli mun mielestä "miehekkäämpi" kuin Niinistö, puheet sitten oli tasan samankuuloisia.

Reija Härkösen mieliksi seuraavissa ke-vaaleissa ehdokkaiden pippelit täytynee mittauttaa tai jotenkin muuten täytyy mieskunto ja miehekkyys osoittaa.

Petri Haapa

Haavistossa on kaiken kaikkiaan vähemmän ristiriitoja kuin Halla-ahossa.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Venäjällä on politiikassa Garry Gasparov, shakkimestari. Onko shakki urheilua? Kumpi voitti shakkiottelun Halla-Aho vs. Ilmman?

Peter Hallberg

"Spengleriläisesti voisi sanoa halla-ahoilmiön olevan jatkumoa sille rappiolle, jonka erkkituomiojat ja muut partaradikaalit aloittivat kultaisella 1960-luvulla."

Mielenkiintoista pohdintaa. Väite mieskuvan "rappeutumisesta" kuulostaa kuitenkin vahvasti arvottavalta kannanotolta. Se särähtää pahasti korvaan muuten akateemiseen etäännyttämiseen pyrkivässä tekstissä.

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

Kyse on nimenomaan spengleriläisestä tulkinnasta, jota en siis itse allekirjoita (mutta joka näyttää olevan aika suosittu Hommafoorumilla ja breivikläisten keskuudessa). Päinvastoin, myöhemmässä kappaleessahan esitän, että Halla-ahon valintoja voidaan tarkastella positiivisemmin, nähdä moninaistuminen ja -arvoistuminen myönteisinä asiana. Tosin siinäkin on kysymysmerkki perässä.

Käyttäjän tapio kuva
Tapio Äyräväinen

Voi veljet näitä humanisteja.

Avutonta ja typerää strimberiläistä p^^^^njauhantaa ja mukafiksuutta.

Kuten Kirsi totesi, Halla-aho on yksinkertaisesti oikeassa.
Tämä totuus ei muuksi muutu, vaikka miehen persoonaa vääntelisi ja kääntelisi mihin suuntaan tahansa.

Blogisti voisi tehdä jotain hyödyllistä. Vaikkapa esittää yhdenkin vasta-argumentin, jossa todistaa Halla-ahon päättelyn vääräksi.

Peter Hallberg

Jos perustat oman ajattelusi halla-aholaisille arvoille ja lähtöoletuksille, Halla-aho on oikeassa ("Mestari"). Jos taas arvosi ja lähtöoletuksesi ovat lähempänä liberaalis-humanistista perinnettä, Halla-aho on väärässä (persona non grata). Yhteiskunnallisissa asioissa kukaan ei voi "todistaa" mitään väitettä oikeaksi tai vääräksi. Vain matematiikassa "todistetaan".

Huomattakoon kuitenkin, että kirjoittaja puhuu Halla-ahosta ilmiönä ottamatta kantaa hänen esittämiensä väitteiden oikeellisuuteen. Niin Halla-ahon ihailijat kuin vastustajat voinevat olla yhtä mieltä siitä, että hän on ilmiönä uusi ja mielenkiintoinen. Tuskin kenestäkään toisesta kansanedustajasta on jaksettu kirjoittaa yhtä paljon yhtä lyhen ajan kuluessa.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Äyräväisen Tapsa juttelee:

"Voi veljet näitä humanisteja."

Pitänee ehkä viran puolesta oikaista väärinkäsitys. Jiri Nieminen ei ole humanisti, vaan yhteiskuntatieteilijä.

Sen sijaan esimerkiksi filosofian tohtori Halla-aho, jolle Tapsa tässä suorittaa virtuaalista fellaatiota, on sellainen ihan oikea humanisti.

Tapsa jatkaa:

"Blogisti voisi tehdä jotain hyödyllistä. Vaikkapa esittää yhdenkin vasta-argumentin, jossa todistaa Halla-ahon päättelyn vääräksi."

Kokemuksesta voin kertoa, ettei se ole järin hyödyllistä, ainakaan jos tarkoituksena on Mestarin oman seurakunnan vakuuttaminen.

Anis Harran

Äyräväinen puklahti: "Blogisti voisi tehdä jotain hyödyllistä. Vaikkapa esittää yhdenkin vasta-argumentin, jossa todistaa Halla-ahon päättelyn vääräksi."

Ensin jonkun pitäisi osoittaa että Halla-aho on päätellyt jotain.

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Suomessa on asevelvollisuutensa siviilipalveluna suorittaneita miehiä yhden isohkon kaupungin väkiluvun verran. Joukkoon mahtuu varmasti aivan kaikenlaisia tyyppejä -- ei millään uskoisi, että yhä jonkun mielessä elää jokin stereotypia "sivarista".

Yhtä hyvin kyläsepän kuin presidentin poika on voinut kieltäytyä aseista. Meillä on ev.lut. kirkon arkkipiispana sivari. Kun matsoista matsoin nahkaliivimies kuuntelee hevirokkia, soittaja saattaa olla sivari. Television parhaat sivarisketsit ovat sivareiden käsikirjoittamia ja näyttelemiä.

Koskahan näissä keskusteluissa typologiat lakkaavat laahaamasta puoli vuosisataa ajasta jäljessä?

No, ei tällaisissa kirjoituksiossa mikään muukaan ole kohdallaan. Mitä esimerkiksi mainittu "spenglerilaisyys" on? Tiedän kaksi filosofia, jotka ovat aivan läpikotaisin spenglerilaisia: Ludwig Wittgenstein ja hänen oppituolinsa perijä Georg Henrik von Wright. Kumpikin myös tunnusti Spenglerin vaikutuksen ajatteluunsa. von Wright totesi vielä vanhoilla päivilläänkin tulleensa aina vain enemmän spenglerilaiseksi.

Wittgenstein irtisanoutui aineellista materiaalista hyvää tavoittelevasta yhteiskunnasta, eli ja ajatteli aivan omaehtoisesti. Hän oli myös homoseksuelli. von Wright oli yhteiskuntakritiikissään lähinnä Frankfurtin koulukunnan perillinen, mutta alkoi vahvasti vierastaa "humanismi"-termin käyttöä, kun siitä yhteiskunnallisen "suvaitsevaiston" noustessa alkoi tulla lähinnä hampaatonta kaiken hyväksymistä.

Täällä sitä vain keskustelussa yhä liehutetaan "liberaalin humanismin" lippuja ikään kuin jokin tuollainen historiallinen linja olisi todella olemassa ja vakiintunut. No, ennakkoluuloja on hyvä pukea keisarin vaatteisiin. Kun jutut alkavat keskittyä kuoseihin, taitaa koolla olla jonkinlainen vaatteet on mun aatteet -sivistyneistö? Äänestämmekö tänä vuonna tällaista-vai-tällaista muotia? Eikö tuo poliitikko ole jos last season?

Petri Haapa

Älä, Seppo, osallistu keskusteluun, kun sinulla ei ole näköjään mitään sanottavaa

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Kansallismielisessä ajattelussa jota Oikkonen käsittääkseni on monasti puolustellut nuo typologisoinnit ovatkin sitten helppoja ja selkeitä: "5.8.2012 21:55 Aimo Remes
Käyttäjän VILENIN kuva

Mielestäni Sini Lappalainen on tavallinen kansalainen koska kuuluu enemmistöön."

Tapio Ahti

Halla-aho edustaa perinteistä oppinutta mieskuvaa, vaikkakaan ei ihan puhtaasti. Kukapa nyt täysin puhdas olisikaan? Kirjoittaja ei tiedä, että perinteiseen, prefeminisitiseen miesihanteeseen kuului hallitsijan, soturin, runoilijan ja rakastajan lisäksi shamaani, poppamies, tiedemies. Ei tiedä, koska hänen päähänpinttymässään mies on yhtä kuin alakoulun natsi urheiluopettaja.

Prefeminististä ei pidä sekoittaa profeministiseen. Prefeministinen kuvaa maailmaa ennen feminismin lietsomaa vihaa ja pelkoa. Profeministien kuvaa outoja äijiä, jotka ovat lähteneet mukaan miesvihaan kai siksi, että eivät ole ymmärtäneet maailmaa ympärillään ja traumatisoituneet identiteettikriiseissään.

Anis Harran

"Spengleriläisesti voisi sanoa halla-ahoilmiön olevan jatkumoa sille rappiolle, jonka erkkituomiojat ja muut partaradikaalit aloittivat kultaisella 1960-luvulla."

Erittäin hyvin sanottu.

Käyttäjän VikkiBruun kuva
Victor Bruun

Nyt on kyllä Jiri Nieminen pahasti pihalla, Hitler nimenomaan loi tv-esiintymisen taidon. Muistuuko jotain nimeltä "tahdon riemuvoitto" mieleen?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset