Jiri Nieminen ...ja Tampere ei ole mikään Suomen Turku

Seksuaalivähemmistöjen oikeudet USA:n ulkopolitiikan välineenä

Helsingin Sanomat uutisoi Yhdysvaltojen suurlähettiläs Bruce Oreck osallistuneen Helsinki Pride -marssille jo toistamiseen.

 

Käsky lienee tullut ylemmältä taholta: jo joulukuussa vuonna 2011 Yhdysvaltojen hallinto päätti ottaa seksuaalivähemmistöjen oikeudet yhdeksi ulkopolitiikan välineeksi ja päämääräksi.

 

Mistä tässä kaikessa on kyse?

 

Toisen maailmansodan jälkeen kommunismin uhka tarjosi Yhdysvalloille uskottavan viholliskuvan, jolla se oikeutti läsnäolonsa ympäri maapalloa ja jopa lähiavaruudessa.

 

Kylmän sodan viholliskuva oikeutti myös erinäisiä sisäpoliittisia toimia, joilla huolehdittiin tuotantosuhteista ja -voimista.

 

Suomalaisessa kontekstissa tämä tarkoitti kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien muodostamaa aseveliakselia kommunismin torjumiseksi, mikä konkretisoitui työväenliikkeen ja pääomapiirien kompromissina syntyneenä hyvinvointivaltiona.

 

Hyvinvointivaltio normalisoi ja uusinsi työväenliikkeen avustuksella kuuliaista työvoimaa tehtaisiin ja tuotantolaitoksiin kapitalistien riistettäväksi.

 

Vuonna 1991 Neuvostoliitto hajosi ja Yhdysvallat jäi ilman hyvää vihollista, jolla oikeuttaa ulko- ja sotilaspoliittiset interventiot. Näytti siltä, että Yhdysvallat menettää asemansa kansakuntien moraalisena johtajana ja itseymmärryksensä.

 

Mutta sitten keksittiin terrorisminvastainen sota. Se toimi kuitenkin vain väliaikaisena ratkaisuna hyvän vihollisen problematiikkaan. Koska terroristien kanssa ei käsitteellistesti voi neuvotella, jäi terrorisminvastaisen sodan avulla tuotettua viholliskuva liian epämääräiseksi.

 

Sitä paitsi terrorismin vastainen sota on liian reaktiivista, jotta sen avulla voisi samalla hallita globaalia kapitalismia: pitää yllä ja uusintaa vallitsevia tuotantosuhteita ja -voimia.

 

Barack Obaman hallinto onkin ollut hiljempaa terrorismin vastaisesta sodasta ja keksi ottaa tilalle seksuaalivähemmistöjen oikeudet yhdeksi ulkopolitiikan välineeksi, jolla oikeuttaa Yhdysvaltojen läsnäolo maailmalla sekä tehdä kansainvälisessä politiikassa eron ystävä- ja vihollisvaltioiden välillä, mikä on siis ensisijaisentärkeää Yhdysvaltojen omalle identiteetilleen ja itseymmärrykselle.

 

Seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ottaminen ulkopolitiikan välineenä toimii myös demokraateille sisäpolitiikan jatkeena heidän politikoidessa republikaaneja vastaan.

 

Kaikenlisäksi, kuten keskiviikkona Helsingin yhteiskunnallisen opiston järjestämän keskustelutilaisuuden alustuksessa totesin, nykykapitalismissa tuotantosuhteiden ja -voimien uusintamisessa oleellista normalisoinnin sijaan on moneuden tuottaminen.

 

Nykykapitalismi perustuu seksuaalisuuden, sukupuolisuuden ja/tai kulttuurisen/etnisen moneuden tuottamiselle, tuotteistamiselle ja riistolle lisäarvon tuottamiseksi.

 

2000-luvulle tultaessa seksuaalisuudesta ja sukupuolisuudesta on tullut tuotannontekijä pelkän työvoiman uusintamisen sijaan.

 

Richard Florida esitti jo useampi vuosi sitten teesin, että uudentalouden yritykset viihtyvät paikoissa, joissa monikulttuurisuus kukoistaa ja homoseksuaalien oikeudet ovat kunnossa.

 

Yksi tapa käsitteellistää kansainvälistäpolitiikkaa onkin se, että on homoseksuaalien oikeuksiin myönteisesti suhtautuvat länsimaat Yhdysvaltojen johdolla, ja sitten on seksuaalivähemmistöihin kielteisesti suhtautuvat maat kuten Venäjä tai Iran, jotka ovat niin sanottuja vihollismaita.

 

Allekirjoittaneelle on jäänyt epäselväksi kumpaan joukkoon Suomen valtio haluaa kuulua?

 

Suomen sisäpolitiikassa rintamalinja kulkee kokoomuksen (enemmistön), vihreiden ja Helsingin Sanomien Yhdysvaltoja myötäilevän linja ja perussuomalaisten ja keskustan (enemmistön) antiamerikkalaisen linjan välillä.

 

Vasemmisto ei osaa olla oikein kumpaakaan mieltä.

 

Vasemmistolaiset eivät haluaisi palata heteronormatiiviseen moderniin kansallisvaltiokeskeiseen teollisuuskapitalismiin, mutta eivät ole oikein innostuneita myöskään moneutta hengittävästä myöhäismodernista globaalista kapitalismista, koska myös se perustuu ihmisten riistolle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Sixten Korhonen

Juu, mä olen alkanut samasta syystä karsastaa sananvapautta ja ihmisoikeuksia yleensä.
Selvästi osia riistokapitalistien juonissa.
Feminismistä ja zarahustralaisuudesta en ole varma.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

YTT Nieminen kirjoittaa:

"Nykykapitalismi perustuu seksuaalisuuden, sukupuolisuuden ja/tai kulttuurisen/etnisen moneuden tuottamiselle, tuotteistamiselle ja riistolle lisäarvon tuottamiseksi."

Oletko koskaan harkinnut kirjautumista Hommaforumille, jossa voisit muodostaa monikulttuurisuuskriittisen liikkeen marxilaisen siiven?

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

Oon virallisesti viel YTM (väit.), koska en oo ottanut kirjoja pois yliopistolta.

En oo hommalle innostunut rekisteröitymään, mut oon kyl yrittänyt provosoida mm. täällä keskustelemaan myöhäismodernin kapitalismin hallinnollisista käytännöistä, mut ei oo posse halunnut keskustella niistä.

Lähestymistapani on varmaan liian materialistinen hommafoorumilaisille ituhippi-idealisteille. :(

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Analyysissäsi on se ongelma, että jos sinkut katsotaan myös seksuaalivähemmistöksi, niin silloin USA:n pitäisi ajaa ns. rakkaudettoman seksin moraalista hyväksymistä osana politiikkaansa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset