Jiri Nieminen ...ja Tampere ei ole mikään Suomen Turku

Englantilaisen kulttuurin hegemonia eli mieshuoraaminen ja Barbour-takki

Syksyn sienestys- ja metsästyskauteen valmistauduin toissa viikolla hankkimalla beaufort nimisen vahakangastakin sellaiselta englantilaiselta valmistajalta kuin J. Barbour and Son.

 

Eilen ensimmäistä kertaa sateessa fiilistellessäni kolmen hovihankkijan tittelillä ylpeilevän vaatevalmistajan takki päällä aloin miettimään, miksi englantilaisella kulttuurilla on niin -- jopa ongelmallisen -- hegemoninen asema Suomessa.

 

Seuraavanlaisia esimerkkejä keksin.

 

Syy siihen, miksi englantilainen miesten pukeutuminen edustaa edelleen klassista tyyliä, on lienee se, että moderni maailma sellaisena kuin me sen tunnemme, muun muassa esteettisine mieltymyksineen, muovautui aikana, jolloin Iso Britannia oli maailmanlaajuinen imperiumi.

 

Brittiläisen imperiumin talous perustui pitkälti tekstiiliteollisuuteen: puuvillaa Amerikasta ja Afrikasta, villaa Intiasta ja Australiasta, silkkiä Kiinasta jne.

 

Niin ikään englantilainen luokkayhteiskunta, jossa muodollisella pukeutumisella osoitettiin ja osoitetaan edelleen sosiaalista asemaa, on edesauttanut tätä kehitystä, vaikka Brittiläinen imperiumi on kadonnut. (Nykyään Kuninkaallinen laivasto 13 fregatilla ja 5 hävittäjällä ja yhdellä helikopteritukialuksella ei lukeudu edes kymmenen suurimman laivaston joukkoon, vaikkakin sen kalusto onkin ehkä uusimmasta päästä). Vähän samalla tavoin 2000 vuotta sitten roomalaiset opettivat miekalla eurooppalaisille, mitä on tulee pitää kauniina.

 

Sillä, että Brittiläinen imperiumi muokkasi ylä- ja keskiluokan normistoa ja rooleja, on ollut vaikutuksensa työväenluokkaan ja sen pohjalta syntyneisiin ala- ja nuorisokulttuureihin.

 

Vaikkapa traditionaaliset skinheadit ruutupaitoineen, alle 25 mm henkseleineen ja housuineen, joissa on käärityt lahkeet, sekä jamaika-popin kuuntelemisineen, ovat loistava esimerkki englantilaisen työväenluokan larppaamisesta. Myös useimpien muiden Suomessakin harrastettuja musiikkityylien -- hip hoppia ja rap-musiikkia lukuun ottamatta -- juuret ovat Englannissa.

 

Tekstiiliteollisuuden jälkeen populaarimuusikkojen riistolla luodusta lisäarvosta on tullut Englannille kansantaloudelle keskeinen vientituote.

 

Viimeisten jalkapallon maailmanmestaruusisojen aikaan Jaakko Alavuotunki kirjoitti Kansan Uutisissa siitä, kuinka Englannin joukkue on suomalaisissa pubeissa ylivoimaisesta kannatetuin jalkapallomaajoukkue (jos Huuhkajia ei oteta lukuun).

 

Syyksi hän arvelee takavuosien lauantai-iltapäivien YLE:n jalkapallolähetykset, jotka saivat aikaan sen, että vielä tänäkin päivänä monet jalkapallon ystävät valitsevat Englannista oman suosikkijoukkueensa, vaikka heillä ei olisi mitään todellista yhteyttä siihen.

 

Tätä ilmiötä Alavuotunki kutsuu mieshuoraamiseksi.

 

Politiikan tutkijalle mieshuoraamisen tekee mielenkiintoiseksi se, että esimerkiksi perussuomalaisten Timo Soini ja vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki tasaisin väliajoin mieshuoraavat mediassa ja julkisuudessa antamalla ymmärtää potentiaalisille äänestäjilleen olevansa miehekkäitä politiikkoja seuraamalla valioliigaa, Milwallin ja Chelsean otteluita.

 

Alavuotungin innoittamana olenkin suunnitellut kirjoittavani ilmiöstä tässä lähiaikoina oikein tieteellisen artikkelinkin johonkin politiikan tutkimuksen journaaliin.

 

Mutta mieshuoraamistakin merkittävämpi ja huolestuttavampi ilmiö on nähdäkseni se, että monet nuoret kokoomuslaiset (jotka sitten Jyrki Katainen rekrytoi avustajikseen) käyvät opintomatkalla Englannissa ja/tai ovat opiskelleet liberalismin historiaa.

 

Näiden opintomatkojen jälkeen he pitävät kyseisen Englannin talouspolitiikkaa jotenkin esimerkillisenä, vaikka sen bruttokansantuote henkeä kohti on heikompi kuin Saksan tai Ruotsin, ja ilman Brittiläisen imperiumin perintöä se olisi vieläkin pienempi.

 

Itsekin olen kirjoittamassa parhaillaan tutkimussuunnitelmaa, johon kuuluisi vuosi tutkijavaihtoa lontoolaisessa yliopistossa, koska rahoittajat tykkäävät kuulemma siitä.

 

Suomessa oikeistopoliitikot ovat ottaneet viimeisten vuosikymmenien aikana saksalaisen sivistysyliopiston sijaan englantilaisen yliopistolaitoksen esikuvakseen ja ajaneet esimerkiksi lukukausimaksuja.He sivuuttavat sen, että englantilaisen yliopistot eivät keskimäärin ole erityisen korkeatasoisia. Oxfordin ja Cambridgen kaltaisten yliopistojen korkea sijoitus ranking-listoilla perustuu pitkälti siihen, että englantilaisella yläluokalla ja Brittiläisen imperiumin entisten alusmaiden diktaattoreilla on varaa lähettää jälkikasvunsa sinne, ja näin hankituilla rahoilla on mahdollista maksaa oikeasti päteville tutkijoille kilpailukykyistä korvausta tehdystä työstä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Jiri Nieminen kirjoittaa:

"Miksi englantilaisella kulttuurilla on niin -- jopa ongelmallisen -- hegemoninen asema Suomessa."

Mitä? Ei ole. Suomessa on amerikkalainen kulttuuri ollut verrattomasti ylivoimaisempi brittivaikutukseen nähden vähintäänkin 1950-luvulta asti.

"Myös useimpien muiden Suomessakin harrastettuja musiikkityylien -- hip hoppia ja rap-musiikkia lukuun ottamatta -- juuret ovat Englannissa."

Käsittämätön kommentti. Blues? Jazz? Vielä 90-luvulla kyllästymiseen saakka radiossa pauhannut Suomi-Soul? Rock ylipäätään? Musiikkityylejä, joita ei edes olisi olemassa ilman Amerikkaa ja amerikkalaisuutta, tai vielä täsmällisemmin ilman Amerikan mantereelle rahdattuja afrikkalaisia orjia.

_Mitä_ sellaisia musiikkityylejä Englanti, Britannia tai brittiläinen kansanyhteisö ovat tuottaneet, joilla olisi ollut Suomessa jalansijaa? Ainoat omaan mieleeni tulevat ovat punk ja reggae, ja näistä vain ensimainitulla on ollut suurempi vaikutus -- ja siinäkin on kyseenalaista, voiko tätä pitää brittivaikutuksena, koska Ramones oli Suomessa vähintäänkin yhtä suosittu kuin Sex Pistols. Brittipoppia on Suomessa kuunneltu, mutta ei se varteenotettavia jäljittelijöitä ole ikinä saanut.

Mitä urheiluun tulee, niin jokaista brittifutista seuraavaa kohden on tusina NHL-fania. "Englantilaisen kulttuurin ongelmallinen hegemonia"? Mikäli ongelmalliseksi hegemoniaksi lasketaan viikonloppuisin tulevat pari brittidekkaria ja "Pokka pitää", niin vastaavasti saksalaiset poliisisarjat varmaan kertovat siitä ettemme ole vieläkään kyenneet irtautumaan jatkosodan aikaisesta aseveljeydestä.

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

Mut jotkut nuorisokulttuurin tuntijat ovat väittäneet, että vaikka esim. teddy & rokkabilly on par excellence amerikkalainen ilmiö etelävaltioiden lippuineen, niin Suomeen ne tulivat Englannin kautta tai sekottuivat englantilaiseen nuorisokulttuurin, ja tämä olisi ollut syynä sen väkivaltaisuuteen, 1980-luvun alun jengitappeluihin punkkareiden ja teddyjen välillä.

Niin ikään jätin kirjoituksesta pois tän Finnish Defence League -larppiporukan...

Ukko Makkonen

Joo, tottakai populaarimusiikin juuret on bluesissa ja jazzissa ja sitä kautta Amerikan mustassa kulttuurissa mutta mielestäni Jiri on kyllä oikeassa siinä että Suomeen noi tuli pitkälti Englannin kautta. Vai väitätkö Jussi että rock rantautui Suomeen Paul Ankan mukana Linnanmäeltä 1959:)
Poikaystäväni mallasi taannoin pitkään Tukholman NK:ssa just tuollaista Barbour takkia, se oli tuttu merkki amerikkalaisellekin, oli vaan ainakin NK:ssa aika tyyris:)

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Ei tietenkään, sehän oli rantautunut Suomeen jo viisi vuotta aiemmin Bill Haleyn välityksellä. Suomessakin käytiin elokuvateattereissa katsomassa "Blackboard Jungle".

Ei siinä mitään brittejä välikäsinä tarvittu. Ylipäätään 1950-luvulla Amerikka oli se, joka oli jotain. Minkä takia luulet, että tupakkafirman nimessäkin oli "Amer" ja suosituimman savukemerkin nimi oli "Boston"?

Ukko Makkonen

Niin, ikiaikainen metusalemi Bill Haley..Nuorisokulttuuri? Puuttuu kuvasta vain Onni Gideon.Tupakkimerkeistä en sano mitään ja tulihan Coca Colakin olympiakylään ajallaan. Maalla asunut tätini oli hyvin nuorena tyttönä päässyt seuraamaan Helsingin olympialaisia ja oli ulkomuodollaan viehättänyt erityisesti mustia amerikkalaisia urheilijoita. Mahtoi tyttö olla ristiriitaisten tunteiden vallassa? Pääsenkö koskaan kunniallisiin naimisiin?!

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Kiva että joku taas kirjoittaa miestenmuodista. Ranskalainen realistinen kirjallisuus ei paljon muusta puhukaan tai kuvaa yhteiskuntaa sen kautta. Aika paljon on kuvataiteessakin sitä käsitelty.

Käyttäjän MikaSaarela kuva
Mika Saarela

Brittiläinen laadukas tv-tuotanto pitää myös meitä tietoisina brittiläisestä yhteiskunnasta. Lukemattomat viihdesarjat, dekkarit, komediat ja BBC:n laadukas dokumenttituotanto liittävät meitä brittiläiseen tapaan hahmottaa maailmaa. Taannoin Teemalta tulleessa sarjassa "Brittiperhe 1900-luvulla" tosin hieman korvaan särähti nykyihmisten tulkinta Margaret Thatcherin valtaannoususta tasa-arvokysymyksenä. Mielenkiintoinen tioto oli myös Britannian olleen käytännössä lähes kokonaan kolmipäiväisessä työviikossa 1970-luvulla.

Ja mitä takkiin tulee: köyhän ei ole koskaan ollut varaa ostaa halpaa...

Peter Hallberg

Kahden takin omistajana kysymyksenasettelu on minulle läheinen.

Barbouria käytän, jotta minua erehdyttäisiin pitämään englantilaisen yläluokan edustajana. Siinäkin tapauksessa, että ohikulkijan röntgenkatse paljastaa alhaiset turanialaiset sukujuureni, välittää takkini lahjomatonta tietoa vaivalla hankitusta sosioekonomisesta asemastani.

Toisaalta ruotsalainen Fjällräven-takki, jollaisia olen käyttänyt jo yli kolmekymmentä vuotta, on vaatekappaleena parempi ja kaiken lisäksi halvempi. Ruotsalainen hyvinvointivaltio on sitä paitsi ylivertainen samastumisen kohde viktoriaaniseen Englantiin verrattuna. Harmillisesti ruotsalaistakilla vain ei ole samaa viestinnällistä funktiota kuin kalliimmalla ja kömpelömmällä englantilaisserkullaan.

Kas tässäpä dilemma. Päättämätön kun olen, käytän molempia.

Jonas Hellgren

Mitä höpötystä tämä nyt on. Eikö Suomi olekaan ruotsalainen????
Ei englantilainen.
Ei amerikkalainen.
Ei venäläinen.
Ei suomalainen.
Ei savolainen.
Suomi on ruotsalainen. RUOTSALAINEN.
Hallelujaa, kumartakaa kurjat ugrit Uffe Sterneriä.
Valaistukaa, sytyttäkää Lucia neidon(ex) kynttilät koko kansalle.
Ruotsi tulee ja pelastaa.
Minä olen ruotsi, sinun pakkokielesi. Älä pidä muita kieliä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset