*

Jiri Nieminen ...ja Tampere ei ole mikään Suomen Turku

...ja parhaan viihdeohjelman palkinnon saa Suomi-Maidan

Tampereella järjestettiin nyt viikonloppuna lyhytelokuvafestivaalit eli filkkarit. Kävin jälleen katsomassa kaikki kotimaisen kilpailusarjan lyhytelokuvat. Tänä vuonna taso oli parempi kuin parina edellisenä vuotena: näytöksissä oli sopivassa suhteessa animaatioita, dokumentteja, fiktiota ja kokeellisia lyhytelokuvia; mikään ei ollut pohjanoteeraus, joukossa oli useampi helmi.

Mutta lauantain elokuvakokemusta häiritsi se, että näytösten välissä, ja ennen kaikkea sen jälkeen, oli kiire seuraamaan huippulaadukasta televisiosarjaa nimeltä Suomi-Maidan.

Kyseinen televisiosarja on edennyt jo niin sanottuun kolmanteen tuotantokauteen ja ollut katsottavissa jo yli neljän viikon ajan säännöllisen epäsäännöllisin lähetysajoin Youtubessa eri kanavien kautta (esim. Olli Heikkilä, Kansallis-TV, Hegesippus). Suomi-Maidanin jaksojen laatu on vaihdellut, mutta nyt viikonlopun jaksojen tapahtumakäänteet osoittavat suorastaan nerokkuutta, ainakin kun tarkastelemme kyseisen sarjan käsikirjoitusta.

Sarjan perusidea on suhteellisen yksinkertainen: se kertoo Helsingin ydinkeskustassa leiriytyneistä Suomi ensin -aktiiveista, jotka kutsuvat leiriä vaaliteltaksi; sarjan pääosanesittäjä eli Suomi-Maidanin marttyyri kutsuu jokaisessa jaksossa poliiseja ja erimieltä kanssaan olevia suvakeiksi tai jollain mielikuvituksisemmalla ilmaisulla tai uhkaa kansan tuomioistuimella sen jälkeen kun kansallismieliset voimat (mitä ne sitten lienevätkään) ovat saaneet Suomessa vallan käsiinsä. Ensimmäinen tuotantokausi päättyi kohtaukseen, jossa poliisi otti Suomi-Maidanin marttyyrin kiinni ja hänen omien sanojensa mukaan mursi tämän kylkiluut eikä päästänyt vessaan pidätyssellistä, vaikka haukkui poliisit älykääpiöiksi ja muslimeiksi.

Sarjan sivuosanesittäjät joko hymistelevät pääosanesittäjää tai sitten riitautuvat tämän kanssa ja saavat kuulla olevansa suvakkeja tai suojelupoliisin agentteja – keino, jolla käsikirjoittajat ovat saaneet juonta laajennettua kohti agenttitarinoita tyyliin John le Carre.

Myös Suomi-Maidanin marttyyri aina yllättäen kesken lähetyksen saamat puhelut Ilja Janitskinilta luovat muuten pienen piirin elämään kertovasta sarjasta kosmopoliittista tunnelmaa: että sarjassa oltaisiin vähän niin kuin isompien asioiden äärellä kuin oikeasti ollaan.

Nyt viikonlopulta sarjan käsikirjoittajien nerokkuus näkyy myös muun muassa tässä kohtauksessa, jossa tuntematon tyyppi kuin vahingossa alkaa soittamaan kesken Suomi-Maidanin marttyyrin monologin päälle Adolf Ehnroothin puhetta, ja kun se on saatu vaikenemaan, niin toisaalla kuuluvat arabiankieliset rytmit. Kohtauksessa Suomi-Maidanin marttyyrin esittäjän luonnenäyttelijän kyvyt tulevat niin ikään erinomaisesti esille.

Samoin kohtauksessa, jossa niin sanottu Koeputkiaikuinen tulee kaljoissaan sisälle telttaan (jätettyään aikaisemmin päivillä leirin lupaa kysymättä Suomi-Maidanin marttyyriltä) juuri kun hänestä on alettu puhumaan pahaa selän takana, osoittaa käsikirjoittajien lisäksi sarjan leikkaajilta erinomaista tyyli- ja rytmitajua. Tosin kohtausta ehkä latistaa kameramiesnäyttelijä Ollille käsikirjoitettu latteus: ”siinä paha missä mainitaan”.

Edellä mainitun kanssa viikonlopun parhaan kohtauksen tittelistä pystyy ehkä kilpailemaan ainoastaan tämä kohtaus, missä toinen näyttelijäkuvaaja Nico haastattelee aina niin rauhallista ja Suomi Ensin -liikkeen kolmatta puheenjohtajaa Panu "maahanvienti" Huuhtasta, joka oli aikaisemmin ollut Suomi-Maidanin marttyyrin oikea käsi, mutta johon hän suuttui kun Panu olisi halunnut ymmärtää myös Puhdistus-mielenosoittajia kun taas Suomi-Maidanin marttyyri oli sitä mieltä, että vain ja ainoastaan hänellä pitää olla päätäntävalta ja oltava kaiken keskipiste.

Suomi-Maidanin tarina saattaa ulkopuolisesta vaikuttaa hieman sekavalta, koska aikaisemmin ystävinä esitetyt hahmot saattavat sarjan seuraavassa jaksossa olla pahimpia vihamiehiä.

Mutta toisaalta huolimatta siitä, että sarjan hahmot saattavat riitautua keskenään (tai paremminkin Suomi-Maidanin marttyyri riitautuu aina tasaisesti melkein kaikkien kanssa, vähän niin kuin yksipuolisesti), on niissä tiettyä jatkuvuutta. Ei ainoastaan päähahmon mahdollisesti yli tunnin kestävissä monolgeissa toistaa itseään kertoen vaikkapa juutalaisten salaliitosta, vaan myös sivuosan esittäjien puheenvuorot ovat ennalta arvattavia. He myös käyvät pitämässä samoja tai samantyylisiä puheita eri mielenosoitusryhmissä huolimatta niiden johtohahmojen keskinäisistä erimielisyyksistä tai fatwojen jakamisesta toisilleen, esimerkkinä vaikkapa Paukkurauta-Anne tai Mato Valtonen -lookalike, jotka ovat osallistuneet aikaisemmin Suomi-Maidanin leirin järjestämiin avoimen mikin tapahtumiin, ja nyt Rajat kiinni -aktivien järjestämään Puhdistukseen.

Tällainen kilpailu siitä, kenen mielenosoitukseen kulloinkin osallituvat nämä parikymmentä aktiivisinta niin sanottua kansallismielistä luo sarjaan jännitystä ja laittaa katsojan tuntemaan oikeastaan sympatiaa  Suomi-Maidanin marttyyria kohtaa, kuten Isä Ted -laulaa tunnetussa kappaleessaan. Isä Tedin laulut ovatkin yhdessä Fingerporissa esitettyjen sarjakuvien lisäksi erinomaisia esimerkkejä Suomi-Maidanin ympärille jo nyt rakentuneesta fanikulttuurista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Katselin urheasti videot lävitse. Kaikesta paistaa, että meillä on nyt erittäin pieni ja päähänpotkittu mies, joka saa kerrankin eläessään päteä, ja kaverihan pätee. Surullista, että maassamme on todella noin maahanlyötyjä miehiä.

Eniten myötähäpeää aiheutti kuitenkin tämän pienen miehen tyttöystävä. Tasa-arvoisessa maassa ei todellakaan uskoisi, että täältä löytyy noin lapatossumaisia naisia. Luuserimies käskee, ja nainen kiltisti myötäilee, huoh.

Käyttäjän JiriNieminen kuva
Jiri Nieminen

Onko maahanlyöty vai löynyt itsensä maahan?

Ainakin aikaisemmin Marcolla oli, en tiedä onko enää, Tampereella hautausalan yritys. Niin ikään hänellä on korkeakoulutus, vaikka ei uskoisi.

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen

Huh huh. Käytöksestä olisi voinut päätellä, että kyse on parusonnettomasta luuserista. Ei se maallinen mammona ja koulutuskaan näemmä takaa tervettä itsetuntoa:o/

Käyttäjän sarilait kuva
Sari Laitinen Vastaus kommenttiin #4

"Marco de Wit on Suomi Ensin -nimellä kulkevan kiertelevän sirkuksen vetonaula, jota harvalukuiset maalaiset pällistelevät myötähäpeään pakahtuen de Witin roadshown sattuessa heidän paikkakunnalleen."

Minä kyllä tunsin suurempaa myötähäpeää de Witin tyttöystävän/vaimon puolesta. Näitä pätemisen tarpeessa uhoavia pikkumiehiä on maailma pullollaan, mutta tuollaista tyyppiä katseleva ja vieläpä myötäilevä nainen saa puistatukset kulkemaan ympäri kehoani.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset