*

Jiri Nieminen ...ja Tampere ei ole mikään Suomen Turku

Mitä ev-lut. kirkon viestintä voisi oppia Taivaannaulalta?

Suomen evankelisluterilaisella kirkolla on kuulemma noin 200 media-alan työntekijää lähtien kirkon tiedotuskeskuksesta aina paikallisseurakuntien ja kirkon virallisten – kuten asia kauniisti ilmaistaan – herätysliikkeiden julkaisujen toimituksiin.

Suomalaisen perinnekulttuurin ja henkisen perinteen säilyttämiseen pyrkivällä Taivaannaula ry:llä ei tiettävästi ole yhtään palkattua työntekijää.

Suomen evankelisluterilaisen kirkon Facebook-sivustolla (Kirkko Suomessa) on noin 55 000 tykkääjää, Taivaannaulan Facebook-sivuilla yli 32 000 tykkääjää.

Kuinka järjestöllä, jonka viestintä pyörii käytännössä nollabudjetilla, voi olla lähes yhtä paljon tykkääjää kuin organisaatiolla, jonka viestintään suunnataan kirkollis- ja yhteisöveroja miljoonia euroja vuodessa? Kaiken lisäksi toisin kuin Kirkko Suomessa -sivujen viestit, Taivaannaulan sivuille lähetetyt viestit lähtevät kiertämään Facebookissa, niistä tykätään aikuisten oikeasti.

Mitä Suomen evankelisluterilaisen kirkon tiedotus voisi ottaa oppia Taivannaula ry:tä?

Kirkko Suomessa -sivustolle voisi joskus lähettää viestejä, joissa olisi jotain sisältöä. Nyt viestit ovat lähinnä taustakuvia, joiden päälle kirjoitettu sitaatti Raamatusta.

Taivaannaulan sivujen viestit koostuvat sen sijaan lyhyistä esseistä, jotka kertovat kuhunkin ajankohtaan liittyvistä kansanperinteistä ja -uskomuksista. Niitä lukiessa ei ainoastaan opi esimodernista elämästä suomenniemellä ja Karjalassa, vaan samalla voi miettiä kuinka ne näkyvät tämän päivän arjessa, vai näkyvätkö. Ne ovat älyllisesti mielenkiintoisia kansanperinteen, historian ja arkeologian alan yliopistotutkijoiden ja harrastajien kirjoituksia.

Eikö Suomen evankelisluterilaisen kirkon viestinnän kannattaisi yrittää jotain samaa?

Kirkkovuosi on täynnä tapahtumia, lähes joka päivä on jotakin, joita voisi tarkastella eri näkökulmista: hyödyntää niin eksegetiikkaa, dogmatiikkaa kuin kirkkohistoriaa.

Esimerkiksi maaliskuun 25. päivän kohdalle voisi kirjoittaa esseen: (a) eksegetiikan näkökulmasta kysyen miksi enkeli Gabriel ilmestyi Marialle ainoastaan Luukkaan evankeliumissa (ja miksi Maria unohtaa de facto ilmestyksensä myöhemmin); (b) kirkkohistoriallisesti, kuinka Marian ilmestyspäivää on vietetty eri vuosisatoina; (c) siitä, mikä on Marian asema kirkon dogmissa.

Veronmaksajien rahoilla vuosittain koulutetaan satoja teologeja Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoissa sekä Åbo Akademissa, näistä suuri osa päätyy kirkon palvelukseen.

Kaiken lisäksi Suomen evankelisluterilaisen kirkon sisällä laidasta laitaan ollaan – ainakin olevinaan – sitä mieltä, että Raamattu ja kirkon traditio pitäisi saada kansalle tutuksi.

Mutta en usko, että Suomen evankelisluterilaisen kirkon tiedotus ottaa oppia Taivaannaula ry:n tavasta viestiä sosiaalisessa mediassa. Se nimittäin toisi näkyviin sen, kuinka riitainen Suomen evankelisluterilainen kirkko on: ei Raamattua tai kirkon traditiota oikeasti haluta saattaa kirkkokansan tietoon, vaan ainoastaan kunkin kuppikunnan oma tulkinta näistä. Siksi on turvallisempaa lähettää taustakuvia, joiden päälle kirjoitettu sitaatti Raamatusta (tosin tätäkään kaikki eivät hyväksy, koska lainaukset ovat vuoden 1992 käännöksestä).

Suomen evankelisluterilaisen kirkon 200 tiedottajan arki menee keskenään tapellessa: siinä missä muiden organisaatioiden tiedotuksen pääasiallinen tehtävä on markkinoida organisaationsa näkemyksiä, niin kirkon viestinnän pääasiallinen tehtävä on peitellä sitä, mitä mieltä kirkon päättävät elimet ovat asioista oikeasti. Tämä koskee niin sisäistä kuin ulkoista viestintää.

Näistä syistä veikkaan, että siinä ei kauaa nokka tuhise kun pienen mutta aktiivisen Taivaannaula ry:n Facebook-sivut saavat enemmän tykkääjiä kuin Suomen evankeliluterilaiselle kirkolla on.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset